Saksalaisten reissu Suomeen

It's getting tight - huomenna lähdemme matkaan

Laukut pakattuna ja huomenna lähdemme jo 4.45 Baiersbronnista Frankfurtin lentokentälle ja sieltä sitten kauas pohjoiseen.


Tämä voi vain parantua tästä... (Päivä 1)

Tänä aamuna klo 4.45 lähdimme siis aikataulunmukaisesti pohjoista kohti haettuamme ensin unohtuneen passin. Herra Schmiederille aiheutti lisää stressiä vielä se, että hän muisti vain vanhat lentoajat. Vaikka saavuimme ajoissa Frankurtin lentokentälle, pitkän turvatarkastuksen jälkeen ehdimme juuri ja juuri viimeiseen lentokoneeseen menevään bussiin. Palveluun lennolla kuului runsas ateria, joka lievitti stressiämme.


Odotusta, odotusta, odotusta…

Yhteyslento Helsingistä Ouluun, jossa meidän suomalaisystävämme jo odottelivat meitä, sujui ilman ongelmia. Me itse odotimme jännittyneinä matkatavaroitamme, joita osa meistä odottelee yhä edelleen, sillä noin kahdeksan henkilön matkatavarat ja pari suksipussia olivat jääneet Helsinkiin. Tulevatko ne tänä iltana, huomenaamuna tai ehkä vielä myöhemmin, sitä ei kukaan tiedä. Yllätymme joko hyvällä tai huonolla tavalla.

Nautitaan maisemista

Mutta kaikenkaikkiaan olemme iloisia siitä, että olemme lopultakin päässeet ehjinä perille ja odotamme innolla seuraavia päiviä.


”Lumikenkäkiipeilyä” (Päivä 2)

Mukavien yöunien jälkeen uudessa “kodissa” - tai tarkemmin sanoen kadonneista matkatavaroista johtuneiden unettomien öiden ja painajaisten – tapasimme heti aamulla ihanassa auringonpaisteessa Taivalkosken peruskoululla. Yhdeltätoista meitä ilahdutti lopultakin keltainen bussi, jossa oli ”melkein” kaikki matkatavarat ja sen jälkeen kävelimme Taivalvaaran hiihtokeskukseen.

Koulualue

Pääsiäisnoidat

Siellä kiinnitimme lumikengät jalkoihimme ja lähdimme kaksituntiselle vaellukselle Kirsti ja Tarmo Moilasen johdolla. Vaellus vaikutti osittain enemmänkin vuorikiipeilyltä kuin vaellukselta.

Taivalvaaralla

Kuva, joka kertoo kaiken vaelluksesta :D

Saavuttuamme takaisin Taivalvaaralle saimme paistaa makkaraa ja toipua leirinuotiolla väsyneinä, mutta onnellisina. Ja myös viimeiset kaksi matkalaukkua tulivat ehjinä perille. Illan jokainen vietti isäntäperheessään tai muiden saksalaisten kanssa.



Ice, ice, baby (Päivä 3)

Eilen tapasimme yhdeksän aikaan (yhä edelleen kauniissa auringonpaisteessa) koululla eli Taivalkosken lukiolla, ja Marjo, joka on vastaava saksanopettaja suomalaisten puolella, ohjasi meidät hänen saksanluokkaansa lukiolla.

Koulu

Siellä hän näytti meille lyhyen videoklipin ”Ostseereportista”, joka esitettiin Saksan televisiossa. Se kertoi vanhasta Jalavan kaupasta Taivalkosken keskustassa, jossa kävisimme iltapäivällä. Sillä aikaa meidän suomalaisystävämme valmistautuivat kokeisiin, joita täällä on noin kuuden viikon välein.

Kuunnellaan tarkkaavaisesti…

Herra Schmieder selvitti meidän kanssamme vielä pari järjestelykysymystä. Sitten, vähän ennen lounasta, pääsimme koulun tietokoneluokkaan työskennelläksemme projektiemme parissa tai kertoaksemme kuulumisiamme kotiin.

Iloisia?! Saksannumeroista...

11.20 istuimme suuressa ruokalassa, jota koko koulukeskus käyttää, ja “vahvistimme itseämme” ennen kuin lähdimme Taivalkosken keskustaan.

Ruokalassa

Siellä vierailimme kirkossa ja Rolf Schmieder kertoi meille sankarihautojen edessä mielenkiintoisia asioita Suomen historiasta.

Kirkko

Sitä seurasi vierailu kunnanjohtajan luona, joka vastaanotti meidät sydämellisesti, ja sitten lopultakin vierailimme ”kuuluisassa” Jalavan kaupassa, jonka jo tunsimme televisiosta…

Kunnanjohtajan luona

Aina kauniit hymyt

Ensin näimme huoneen, joka oli tehty suolasta, joka sijaitsee kauppaa vastapäätä olevassa mökissä, jossa on ”suolakauppa”. Ja sen, joka viettää hetken tässä huoneessa, pitäisi tuntea itsensä heti terveemmäksi. Meille ei valitettavasti hetki riittänyt…

Jalavan vanha kauppa

Suolahuone

Kauppa on tavallaan museo, jossa voi myös tehdä ostoksia. Kaupan takaosa on eräänlainen kahvila ja matkamuistomyymälä sekä tapaamispaikka niin entisaikoina kuten nykyäänkin. Siellä Marjo tarjosi meille kahvia ja pullaa. Kaijan, joka vuonna 1995 aloitti koululaisvaihdon herra Schmiederin kanssa, ja muiden vanhempien paikallisten kanssa tultiin hyvin juttuun.

Pullakahveilla

Ruokailun jälkeen seurasi päivän jännittävin osio: avantouinti. Kuulostaa kylmältä, ja niin se onkin – mutta ei ilmeisesti tarpeeksi kylmältä hulluille saksalaistyypeille. Ei haittaa vaikka avanto olisi vähän jäässä. Sitten hetkeksi saunaan ja mitä erilaisimmilla tekniikoilla kylmään veteen.





Metsätaloutta (Päivä 4)

Auringon jälleen paistaessa menimme (me saksalaiset) koululle aamulla yhdeksän aikaan ja työskentelimme projektiemme parissa lounaaseen asti. Osa pelasi sählyä ja lentopalloa.





Ruokailun jälkeen metsäoppilaitoksen (joka on tunnettu koko Suomessa) pikkubussit tulivat hakemaan meitä. Ajoimme metsään katsomaan oppilaita työssään ja heidän opettajansa kertoi meille metsätaloudesta. Teoriaa seurasi käytäntö ja saimme itse kokeilla metsäkoneella ajamista.



Varoitus: Marc ratissa! ;)

Sen jälkeen menimme itse metsäkonekoululle. Saimme pullakahvit ja sitten kiertelimme koulua. Lopuksi saimme kokeilla simulaattoreita, joilla pystyimme jopa kaatamaan puita.

Pimeä huone täynnä tietokoneita, jota valaisee vain monitorien loiste…

...eikä kyse ole laneista.

Lopuksi syötiin päivällistä koululla.


Enemmän jäätä kuin kalaa (Päivä 5)

Tavallinen tapaamispaikka: yhdeksältä koululla.
Tavallinen sää: Auringonpaiste.
Ajoimme henkilöautoilla ja pikkubussilla noin 45 minuuttia Kylmäluomalle.

Kylmäluoma


Sitten Marjon isä näytti meille, kuinka pilkitään ja saimme itse kokeilla onneamme. Sitä oli toisilla enemmän ja toisilla vähemmän.

Syötti sisään,…

…kala ulos.




Noin kahden tunnin “metsästyksen” jälkeen söimme leipää, makkaraa, lättyjä ja joimme kahvia kodassa. Sitten yritimme vielä kerran pilkkiä.



Aika kului kuin siivillä ja pian ohjelma oli ohi.



My Finnish is not very good… (Päivä 6)

…my German is much better. Olimme 8. ja 9. luokkalaisten saksantunneilla. Työskentelimme pienissä ryhmissä ja yritimme auttaa suomalaisia aina kun pystyimme. He kuulivat ensimmäistä kertaa äidinkielenään saksaa puhuvia. Svaabin murteen puhumisesta on vaikea päästä eroon, mutta se sujui melko hyvin.



Kaunis ilma, jonka olimme tuoneet mukanamme Saksasta, oli tänään valitettavasti poissa ja taivas oli harmaa. Sen takia harrastimme sisäliikuntaa ulkoliikunnan sijaan. Sillä aikaa kun toiset tutustuivat vanhojen ihmisten tilanteeseen Taivalkoskella, toiset pelasivat suomalaisten kanssa sählyä ja lentopalloa. Suomalaiset olivat sählyssä voittamattomia, mutta lentopallossa me olimme parempia… No, oikeastaan pelasimme sekajoukkueilla.




Suomalainen korpi… (Päivät 8+9)

Pitkänperjantain (päivä 7) ja pääsiäismaanantain (päivä 10) vietimme perheissä.

Lauantaina tapasimme Virkkusessa. Juha Virkkunen omistaa porotilan, paljon maata ja mökkejä järven rannalla. Siellä meidän piti viettää ”talvileirimme” – siis yöpyä villissä luonnossa. Ensin Juha esitteli meille maitaan koulusaksallaan. Sillä tavalla saimme kuulla ilman suuria ongelmia paljon seudun historiasta ja myös paljon Suomen historiasta.

Juha



Paikka vaikutti enemmänkin museolta, sillä Juha näytti meille työkaluja vanhoilta ajoilta. Huomasimme pian, että Juha on myös oikea ekspertti biologian alueella.



Sitä seurasi suopungilla lassoamisen kuivaharjoittelu poronsarvilla ja ”iloinen” poroajelu iglujen, jotka Juha oli rakentanut yösijoiksi meille, ohi.



Lohi- ja poronlihakeiton äärellä Juha kertoi meille vielä lisää mielenkiintoisia asioita ja esitti suomalaisia kansanlauluja.


Heti sen jälkeen kävelimme vähän metsässä kodan luokse, jonka Juha on itse rakentanut. Valmistimme teetä, kahvia ja loimulohta. Sillä aikaa, kun odotimme lohen kypsymistä, kävelimme syvemmälle metsään katsomaan lähdettä. Sen jälkeen palasimme takaisin kodalle syömään.



Illalla pystytimme teltat, sillä kaikille ei riittänyt tilaa igluissa. Lisäksi osa meni nukkumaan kotaan.

Juhan piha


Iglussa

Ja yllättäen yö oli kylmä… Ja koska ketään ei määrätty huolehtimaan tulesta, kaikki kärsivät kylmyydestä. Seuraavana aamuna söimme yhdessä aamupalaa Juhan talossa. Lauloimme ja Juha kertoi tarinoita. Yhdentoista maissa lähdimme kotiin.



Tämä viikonloppu oli unohtumaton kokemus.


Oulu (Päivä 11)

Lähdimme Ouluun linja-autolla suomalaisten kanssa. Siellä sää oli aurinkoinen, toisin kuin Taivalkoskella.

Ouluun!

Kahden tunnin ajomatkan jälkeen pysähdyimme hetkeksi merenrantaan. Yleensä siellä on talvisin lumilinna, mutta jopa täällä pohjoisessa nurmikko alkaa näkyä lumen alta.

Meren rannalla

Lyhyen ajomatkan aikana Ouluun Kaija, entinen saksanopettaja, kertoi meille kaupungista ja sen historiasta. Sitten teimme pienen kaupunkikierroksen kävellessämme Tietomaahan.



Siellä vietimme pari tuntia ja saimme itse kokeilla tiedettä.

Tietomaa

Ennen paluumatkaa kiertelimme vielä vähän kaupungilla ja nautimme auringonpaisteesta.





Yksinkertaisesti päivä 12… (Päivä 12)

Tänään menimme koululle puoli yhdeksäksi, sillä meidän piti kävellä sahalle vanhaa junarataa pitkin ja olla siellä yhdeksältä.

Tieltä...

...jäätielle ja sieltä jäätielle...

...ja sahalle.

Siellä sahan työntekijä johdatti meidät Pohjois-Suomen suurimman sahan läpi. Meille esiteltiin kaikki puutavarankäsittelyn vaiheet.

Aina innokkaana dokumentoimassa...

(modernia?)



Valvontakeskuksessa


Varastohallissa

Wanha Mylly

Sitten työskentelimme projektiemme parissa ja kävimme lukion saksantunneilla. Illalla pelasimme vielä lentopalloa.


Joulu(pääsiäis?)pukin luona (Päivä 13)

Tänään lähdimme jo klo 7.30 lukiolta kohti Rovaniemeä.


Noin kolmen tunnin kuluttua olimme Lapin pääkaupungissa Rovaniemellä, joka sijaitsee napapiirillä. Rovaniemen tunnusmerkkiä, Jätkänkynttiläsiltaa, pitkin ylitimme Ounas- ja Kemijoen, jotka virtaavat sillä kohtaa yhdessä.

Jätkänkynttiläsilta

Ensimmäinen pysäkkimme oli Rovaniemen yliopistolla, jossa meille kerrottiin yliopistosta ja saimme ruokaa.

Ruokala



Sen jälkeen menimme tietenkin käymään Joulupukin luona. Joulupukki asuu Joulupukin pajakylässä, joka sijaitsee napapiirillä.


Napapiirillä

Lopuksi ohjelmaan kuului kaupunkikierros ja kulinaristinen elämys "maailman pohjoisimmassa McDonald'sissa".

Kaupungin keskusta ja Lordi-aukio


Puoli viideltä lähdimme kotiin.

Takaisin Taivalkoskella



Lähdön tuskaa... (Päivä 14)

Tänään on viimeinen päivämme Suomessa. Kukaan ei halua, että se on totta. Tänä iltana meillä on läksiäiset ja meidän pitää pian sanoa hyvästit Suomelle ja mahtaville tyypeille. Siitä huolimatta olemme nauttineet tästä päivästä. Ennen ruokailua työskentelimme projektiemme parissa ja valmistelimme läksiäisiä. Sen jälkeen menimme leipomaan pullaa kotitalousluokkaan.

Miehet hellan ääressä...?

Tarvitaan...




Take me home (Päivä 15)

Perjantai-iltana koulun auditoriossa järjestetyn jäähyväistilaisuuden jälkeen lähdimme lauantaiaamuna klo 4.45 kohti Saksaa, osa naurun ja osa itkun saattelemana.





Ensin menimme bussilla Ouluun, jonne meitä saatteli suurin osa suomalaisista, sitten lentokoneella Helsinkiin, ja sieltä Frankfurtiin, josta sitten pikkubussilla Baiersbronniin. Siellä meitä jo odotettiin puolen yön aikaan.

Aamulla Taivalkoskella

Oulussa









Emme istuneet kuitenkaan koko päivää linja-autossa tai lentokoneessa, vaan teimme myös pienen kaupunkikierroksen Helsingissä. Herra Schmieder esitteli meille kaupunkia, jossa hän asui viisi vuotta ja esitteli kiinnostavia paikkoja. Helsinki ei ole tyypillinen eurooppalainen suurkaupunki, ja siksi se oli näkemisen arvoinen.