Auf wiedersehen Deutschland! (Päivä 14)

Aamu valkeni vesisateessa ja tunnelma oli sen mukainen. Osa porukasta meni aamulla ennen kahdeksaa koululle, jossa hyvästeltiin saksalaiset ennen heidän suurta koettaan ja toivotettiin paljon onnea siihen.

Varsinainen lähtö Baiersbronnista koitti yhdeksän maissa, jolloin lähdimme kohti Frankfurtia kahdella pikkubussilla. Matka kesti reilut kaksi tuntia ja kerkesimme hyvissä ajoin lentokentälle. Siellä meidät ohjattiin "itsepalvelulähtötarkastukseen", eli hoidimme itse check-inin automaateilla. Tämä sujui lähes ongelmitta ja kaikki saivat matkalippunsa ainakin Helsinkiin saakka (paitsi Katariina, joka jäi vielä kahdeksi viikoksi Saksaan Schmiedereille).

Turvatarkastus ei enää sujunutkaan yhtä vähillä ongelmilla, sillä kolme tyttöä eivät läpäisseet metallinpaljastimia ilman piippausta ja sen takia joutuivat tarkempaan syyniin. Vaatteet ja kengät tutkittiin tarkoin metallinpaljastimilla ja taskut tunnusteltiin, mutta lopulta heidät todettiin viattomiksi ja päästettiin jatkamaan matkaa.

Oli kiva tavata

Lentokentällä meillä oli vielä aikaa kierrellä kauppoja ja tehdä viimehetken tuliaisostoksia, joita kertyi yllättävän paljon. Shoppailun jälkeen hengailimme lähtöportin tuntumassa syöden eväitä ja jutustellen matkasta. Kaikille jäi hyvä mieli reissusta ja tunnelma oli hyvä vielä paluumatkallakin.

Lento Helsinkiin meni hyvin, ja Helsingissä meillä oli lisää aikaa vetelehtiä ympäri lentokenttää. Saavuimme Ouluunkin turvallisesti ja edessä oli vielä viimeiset jännityksen hetket; tulevatko matkatavarat perille? Kaikkien onneksi ne tulivat nopeasti ja bussikin odotti jo valmiina lentokentän pihalla. Ajelimme pysähdyksittä Taivalkoskelle, ja olimme perillä noin yhdentoista aikaan illalla. Atiman pihassa perheemme odottelivat meitä ja kaikki pääsivät turvallisesti kotiin.

Kiitos kaikille reissussa mukana olleille ja muille siihen liittyville henkilöille ja tahoille. Erityiskiitokset EU:lle, joka maksoi koko lystin :D

Suurkiitokset Marjolle ja Hannelle, jotka jaksoivat olla iloisia loppuun saakka eivätkä lähteneet maitojunalla Suomeen kesken matkan :D

Vielen Dank für alles un bis bald!

BONJOUR! (Päivä 13)

Maanantaina kello kahdeksalta lähdimme köröttelemään kohti Straßburgia, jonne matka kesti vain reilun tunnin, vaikka menimmekin toiseen maahan.

Kun saavuimme perille, ensimmäisenä ohjelmassa parkkipaikan löytäminen, mikä osoittautui melko haasteelliseksi, koska Euroopan parlamentin ympäristössä ei ollut liiemmin parkkitilaa, koska juuri tänä maanantaina siellä suoritettiin oksien harvennusta, ja parkkeeraaminen oli useissa paikoissa kiellettyä hinauksen uhalla. Vihdoin parkkipaikka kuitenkin löytyi ja jouduimme kävelemään Euroopan parlamenttiin jonkin matkaa. Tässä vaiheessa ei onneksi vielä satanut vettä :D

Jäsenmaiden liput aakkosjärjestyksessä

Parlamenttitalo

Sisällä parlamenttitalossa meitä odotti lentokenttämäinen turvatarkastus, josta kuitenkin kaikki pääsivät läpi ongelmitta. Sen jälkeen saimme englanninkielisen opastetun kierroksen yhdessä amerikkalaisen oppilasryhmän kanssa. Kierroksen aikana opas esitteli meille talon eri osia ja kertoi parlamentin toiminnasta. Saimme mm. tietää monimutkaisista tulkkauskäytännöistä ja siitä, mitä EU:n lippu symboloi.

Sisäpihalla

Europarlamentti - tulkkien ja kääntäjien paratiisi

Viimeinen ryhmäkuva :(

Pääsimme myös vierailemaan parlamentin istuntosalissa, joka on Euroopan suurin sali. Siellä on paikkoja yli 800, ja siellä pidetään parlamentin kaikki täysistunnot ja äänestykset.
Opaskierroksen jälkeen saimme käydä parlamenttitalon kaupassa, jossa myytiin kaikenlaisia muistoesineitä ja turistisälää.

Tuleva työpaikka?

Noin yhden maissa hyvästelimme Euroopan parlamentin ja suuntasimme sateessa odottelemaan raitiovaunua, jolla matkustimme Straßburgin keskustaan. Sieltä jatkoimme matkaa veneellä Straßburgin keskustassa virtaavaa Reinin sivujokea Illiä pitkin. Veneessä oli mahdollista kuunnella opastusta useilla kielillä kuulokkeiden kautta tai ottaa kuvia maisemista, mutta huonon ilman ja huuruisten ikkunoiden takia kuvien ottaminen oli melkolailla mahdotonta. Niinpä meidän täytyi maisemien ihailun sijaan tyytyä kuuntelemaan faktoja ohimenevistä maisemista, syömään eväitä tai nukkumaan. Ainakaan veneessä ei satanut :D

Väsyttävän venereissun jälkeen menimme Straßburgin tuomiokirkkoon, joka on rakennettu goottilaiseen tyyliin, mutta tavallisesta poiketen siinä on vain yksi torni, sillä rakennusvaiheessa rahat loppuivat kesken toisen tornin kohdalla. Kirkosta jatkoimme matkaa ympäri Straßburgin keskustaa, jossa oli pari tuntia shoppailuaikaa. Turhautumista reissulla aiheutti se, että perusranskalaiseen tyyliin juuri kukaan ei puhunut englantia, mutta onneksi vanhempi väki puhui kuitenkin vähän saksaa. Lisäksi yli-innokkaista kaupustelijoista ja kerjäläisistä oli riesaa, puhumattakaan tuulesta ja vesisateesta.

Shoppailun jälkeen sää alkoi seljetä ja muuttui kuuman kosteaksi. Kävelimme kuin huonosti lämmitetyssä saunassa takaisin autoille, jonka jälkeen palasimme Saksaan, joka tuntui erittäin kotoisalta päivän Ranskan vierailun jälkeen.

Jäähyväiset

Illalla saksalaisten olisi pitänyt lukea seuraavan päivän suureen englannin kokeeseen, mutta he halusivat vielä kerran tavata suomalaiset ja niinpä kokoonnuimme Fabian Weberin kotona ja vietimme iltaa hieman haikeissa merkeissä.

Perheissä ja vähän muuallakin (Päivät 11 ja 12)

Päivä 11

Lauantaina oli oikein kaunis ja helteinen ilma ja sen takia se oli mitä parhain perhepäivä. Tosin aamulla osa porukasta kokoontui koulun tietokoneluokkaan tekemään projektitöitään ja osa teki niitä kotona tietokoneella. Työt eivät kuitenkaan vielä tulleet valmiiksi, mikä tietää suomalaisille paljon kotihommia vielä Suomessakin.

Sää oli kaunis vielä iltapäivälläkin, mikä houkutteli oppilaat projektitöiden parista auringonottoon. Suurin osa oli uima-altaalla joko Mitteltalissa tai Klosterreichenbachissa.

Illalla olisi ollut mahdollisuus vierailla Kohlenmeilerissä, jonka Marjo arveli liittyvän jotenkin miilunpolttoon eli jotain hiilijuttuja. Jostakin kumman syystä osanotto oli vähäinen ja meidän tietojemme mukaan kukaan ei käynyt siellä.


Päivä 12

Sunnuntaina vietimme aikaamme perheidemme kanssa kello neljään asti, jolloin Baiersbronnin keskustassa sijaitsevassa seurakuntatalossa alkoivat läksiäisjuhlamme. Juhliin jokaisen perheen piti viedä itseleivottu kakku, joita sitten saksalaiseen tyyliin pilkottiin sähköisellä kakkusahalla pienemmiksi palasiksi. Meitä suomalaisia tämä laite kummastutti :D Juhlan aluksi oli kahvitus (lue: kakunsyöntikilpailu, jonka saksalaiset voittivat ylivoimaisesti keskieurooppalaisen kasvatuksensa takia).

Seurakuntatalolla

Sen jälkeen Axel Klisch näytti meille valkokankaalla Suomessa ottamiaan kuvia ja kertoi samalla koko reissusta saksalaisille vanhemmille. Sitten oli puheiden vuoro. Ensin Rolf Schmieder piti puheen, jossa hän kiitteli kaikkia oppilasvaihtoon tavalla tai toisella osallistuneita. Sen jälkeen suomalaiset oppilaat pitivät puheensa ja Katja esitti saksankielisen runon. Lopuksi vielä meidän opettajamme Marjo piti puheen, jossa kiitteli lähes samoja henkilöitä kuin Rolf ja sen jälkeen herra Hartman piti vielä sisällöltään lähes samanlaisen puheen oppilaiden vanhempien puolesta. Stefan soitti vielä pianolla yhden suomalaisen kappaleen ja sen jälkeen koitti siivouksen vuoro.

Herra Schmieder pitämässä puhetta

Elina, Mari ja Hannu

Katja runoilemassa

Illalla suurin osa porukasta kokoontui Baiersbronnin keskustassa olevaan CityLife-ravintolaan, jossa meille oli varattuna pitkä pöytä. Siellä syötiin hyvin perinteistä saksalaista ruokaa eli flammkuchenia tai schnitzeliä lisukkeena spetzleä ja vietettiin iltaa yhdessä.

Naturcamp (päivät 7.-10.)

Naturcamp, päivä 1

Tiistaina kello 15.00 suuntasimme kohti Markwaldhütteä, joka oli luontoleirimme tukikohta. Se on suuri puurakennus, jonka omistaa Karlsruhelainen hiihtoseura, eikä sitä normaalisti vuokrata muille. Mökki on lähes sata vuotta vanha, mutta siellä on aurinkovoimalla toimivat valot sekä modernit vessat ja suihku.


Markwaldhütte

Majoituimme sinne neljän maissa neljän hengen huoneisiin, mutta suurin osa pojista valtasi vintin. Laittelimme ruuaksi spagettia tomaattikastikkeella ja carbonaralla ja söimme hyvällä ruokahalulla. Siivosimme pöydät ja tiskasimme astiat, ja sen jälkeen lähdimme seitsemän maissa vaeltelemaan oppaamme johdolla kohti Hornisgrindeä, joka on tämän seudun korkein huippu.

Kokkailua

Haavereiltakaan ei vältytty

Laaksossa sadetta :)

Hornisgrinde oli vuoteen 1998 Ranskan armeijan tukikohta, eli sotilasalue, jonne ei muilla ollut asiaa. Siellä on vieläkin hylättyjä rakennuksia siltä ajalta.

Aiemmin päivällä Kleine Kinzigissä kiipeämämme 350 porrasta eivät ilmeisesti olleet tarpeeksi, sillä kiipesimme lähes yhtä pitkästi Hornisgrinden näköalatorniin, josta oli huikeat näkymät Schwarzwaldiin sekä Reininlaaksoon. Maisemat huipulla olivat kuin Suomessa: käkkärämäntyjä, koivuja, sekä suota tupasvilloineen :D Oppaamme selitti, että huipulla on suota, sillä maaperä ei läpäise vettä. Kiipesimme vuorelta alas takaisin mökille ja ihailimme matkalla auringonlaskua ja väistelimme etanoita.

Näköalatorni (Wir lieben Hornisgrinde!)


Tornissa

Marjo ja Hanne rotkon reunalla ;D

Suo

Saavuttuamme mökille söimme leipää, koska kaikilla oli sudennälkä. Sen jälkeen oli iltatoimien aika ja kello yhdeltätoista piti olla hiljaisuus.

Naturcamp, päivä 2

Toisen päivän aamuna saapui leiriimme herra Peter Sürth, joka on toimii "wildlife managementin" parissa. Hän on työssään tutkinut mm. susia ja muita petoeläimiä Karpaateilla Romaniassa ja on Saksan puolella mukana projekteissa, joiden avulla pyritään palauttamaan suuret petoeläimet, eli sudet, karhut ja ilvekset, takaisin Saksan luontoon.

Herra Sürth

Hän kertoi meille englanniksi faktoja petoeläinten tilanteesta Saksassa, Suomessa sekä koko Euroopan laajuisesti. Hän kyseli meiltä, miltä meistä tuntuu asua Suomessa, kun tiedämme, että metsässä on petoeläimiä. Kerroimme, että meitä ei pelota kulkea metsässä ainakaan petoeläinten takia, koska emme ole niitä siellä koskaan nähneet. Koko tilaisuuden tarkoituksena oli vähentää saksalaisten pelkoja petoeläimiä kohtaan, jotta niitä voitaisiin palauttaa takaisin Schwarzwaldiinkin.

Kävimme vielä pienen kävelylenkin metsässä herra Sürthin kanssa, jonka aikana meidän piti pohtia, mitä ravintoa metsästä löytyy esim. karhuille.

Aina niin ihana ja pinnanmuodoiltaan vaihteleva Schwarzwald <3

Iltapäivällä laitoimme ruokaa, joka oli osittain samaa kuin edellisenä päivänä, mutta spagetin lisäksi oli vielä makkaraa ja maultascheja.

Ruoan jälkeen ensimmäinen ryhmä lähti kävelemään kohti reissun kohokohtaa eli varsinaista Naturcampia, jonka sijainti oli hieman epäselvä jopa oppaalle. Loppujen lopuksi leiri sijaitsikin aika lähellä tietä olevassa laaksossa, mutta sinne oli kiemuraisia vuoristoteita pitkin todella pitkä matka.

Iloisia matkalaisia

Leirin mukavuudet yllättivät suomalaiset positiivisesti, sillä Suomessa ei ole vesivessoja ja juoksevaa vettä keskellä metsää. Myöskään täysin taivasalla ei ollut pakko nukkua, jos ei halunnut, sillä leirin vieressä oli pieni kota ja alempana puron varressa puumaja, johon saatiin pressusta katto.

Luksuskota

MMajoittumisen jälkeen alkoi halonhakkuu, joka ei saksalaisilta sujunut, ja varusteetkin, kuten kengät, puuttuivat. Seurauksena tästä kahdelle saksalaiselle tuli kirves jalkaan, mutta vain toiselle tuli haava, eikä sekään kuulemma tuntunut missään. Pojat, pojat...

Nuotion kuitenkin saatiin aikaiseksi ja siinä sitten paisteltiin makkaraa ja vihanneksia.

Nuotiolla


Juokseva vesi :D

Ruokailun jälkeen kukin vetäytyi valitsemaansa nukkumapaikkaan ja alkoi valmistautua yötä varten.

Markwaldhütelle jäänyt toinen ryhmä tutki sillä välin ryhmissä metsän eri osia, kuten puita, kukkia, ötököitä tai eläinten jälkiä. Illalla mökille saapui lepakkoasiantuntija, joka vei meidät Mummelseelle katsomaan lepakoita, joita ei kuitenkaan sinä iltana näkynyt, koska ilma oli liian kylmä. Ryhmällä oli mukana ultraäänivastaanottimet, joilla mahdolliset lepakoiden äännähdykset olisi voitu kuulla.

Naturcamp, päivä 3

Aamulla mökillä olevien ikkunoista näkyi vesisade ja sumuinen ilma ja varsinkin herra Schmiederiä huoletti leiriläisten kohtalo.

Leirissä aamu valkeni myös sateisena ja kello kahdeksalta enemmän tai vähemmän kastuneet leiriläiset aloittivat sateisen vaelluksen kohti Markwaldhütteä. Kovan sateen takia osa porukasta kieltäytyi kävelemästä koko matkaa mökille, koska herra Schmieder oli luvannut hakea heidät metsästä, jos sataa vettä.

Yhdeksän maissa mökille tuli ensimmäinen epätoivoinen soitto, jossa herra Schmiederiä pyydettiin tulemaan hakemaan leiriläisiä autolla. Asiassa oli kuitenkin pienoinen ongelma; herra Schmieder ei tiennyt, missä leiri on. Mökilläolijat alkoivat soitella leiriläisille, joihin ei kuitenkaan saatu yhteyttä, koska kenttä oli huono ja joiden puhelimien akut olivat loppu. Vihdoin opas saatiin puhelimen päähän ja herra Schmieder sai hyvät reittiohjeet. Hän ajoikin leiriin, mutta ei löytänyt leiriläisiä, koska he seisoivat leirin yläpuolella olevalla tiellä kyytiä odottamassa.

Toinen ryhmä leiriläisiä saapui jo mökille kävelemällä, mutta suurin osa porukasta, lukuunottaen opettajamme Marjon ja Hannen, oli vielä sateessa seisomassa. Vihdoin viimein oppaan kanssa yhdessä herra Schmieder onnistui löytämään loput leiriläiset ja kaikki pääsivät hengissä, mutta märkinä ja paleltuneina, takaisin mökille.

Tämän jälkeen mietittiin, pitäisikö koko leiri peruuttaa, mutta toinen ryhmä päätti kuitenkin lähteä vielä metsäleiriin.

Söimme yhdessä päivällistä mökillä (sama ruoka kuin edellisenä päivänä + gulassikeittoa) ja sen jälkeen toinen ryhmä suunnisti kohti metsää. Toista ryhmää sää suosi, eikä leirillä ei sattunut sen kummempia kommelluksia. Herra Schmieder piti saksalaisille pojille halonhakkuukoulua, joten niiltäkin haavereilta vältyttiin. Yökin meni hyvin, tosin makuupaikoista meinasi illalla syttyä sota, kun saksalaiset valtasivat suomalaisten varaaman kodan, koska eivät sittenkään halunneet nukkua taivasalla.

Sillä välin toiset toipuivat aamun koitoksista mökillä ja kävivät vielä illalla Mummelseellä lepakkojahdissa, mutta tuloksetta, sillä ilma oli vielä kylmempi kuin edellisenä iltana.

Pojat mökillä

Saksalaisten suuri järvi, suomalaisten lätäkkö: Mummelsee


Naturcamp, päivä 4

Leirin viimeisenä päivänä mökki piti siivota ja sen homman hoiti pääasiassa mökillä yötä ollut toinen ryhmä, koska leirillä ollut ryhmä saapui mökille vasta kymmenen maissa. Sen jälkeen herra Schmieder piti vielä pienen loppuyhteenvedon, jossa totesi leirin olleen kaiken kaikkiaan onnistunut. Emme voi väittää vastaan.

Iltpäivällä ei ollut mitään varsinaista ohjelmaa, mutta Schmiedereillä oli sauna koko illan lämpimänä. Osa kävi vielä Karlsruhessa shoppailemassa ja illalla grillattiin Baiersbronnin keskustassa Jakobuksen kotipihalla.

Kleine Kinzig (7. päivä)

Tiistaiaamuna menimme koululle taas aikaisin eli varttia vaille kahdeksan. Kello kahdeksan saksalaisilla alkoi koko osavaltion alueella saksan koe. Suomalaiset olisivat halunneet jatkaa projektitöitään, mutta tietokoneluokka oli valitettavasti varattu. Niinpä istuimme reilun tunnin tyhjässä luokassa, emmekä tehneet oikeastaan mitään.

Kello yhdeksän suomalaiset lähtivat Kleine Kinzigiin, josta tulee tämän alueen juomavesi. Tutustuimme vesilaitokseen aluksi videon avulla, jonka jälkeen lähdimme kierrokselle itse laitokseen. Ensin menimme vesitorniin, jonne johti maanlainen käytävä, jossa oli vain noin 6 astetta lämmintä, ja se oli liian vähän jopa meille karaistuneille suomalaisille.


Tunnelin päässä meitä ei odottanutkaan valo, vaan 350 porrasta kohti vesitornin huippua. Matkalla tuli lämmin ja vesitornin huipulla meitä ei enää palellut ollenkaan.

Stairway to heaven?

Vesitorni sijaitsee keskellä patojärveä ja sieltä tarkkaillaan muutoksia veden korkeudessa ja laadussa.

Vesitornissa

Näkymä tornista patoaltaalle

Pumppuja vesilaitoksella

Puolenpäivän maissa pääsimme kotiin pakkailemaan ja valmistautumaan metsäreissua varten, jonne lähdimme kello 15.

Saksalaista yhteiskuntaa (6. päivä)

Maanantaina tapasimme toisemme koulussa jo varttia vaille kahdeksan. Suomalaisista koulunalkamisajankohta oli todella aikainen ja tuotti vaikeuksia, koska meillä kahdeksan aamuja on harvassa. Lisäksi osa tulee kaukaa kouluun bussilla tai junalla, mikä aikaisti herätystä entisestään.
Koululla työskentelimme projektitöiden parissa tietokoneluokassa kello kymmeneen asti, jonka jälkeen lähdimme tapaamaan Baiersbronnin pormestaria Norbert Beckiä. Normaalisti tapaamiset järjestetään kaupungintalolla, mutta sunnuntain europarlamenttivaalien jälkeen emme voineet mennä sinne, koska ääntenlasku oli vielä käynnissä. Lisäksi Baiersbronnin alueella järjestettiin vielä kunnallisvaalit samana päivänä.

Rathaus eli kaupungintalo

Koska emme voineet tavata pormestaria kaupungintalolla, tapasimme hänet Baiersbronnin keskustassa sijaitsevassa museossa.

Odottelua museon edessä

Herra Schmieder ja herra Beck

Museolla kokoonnuimme huoneeseen, jossa vihitään usein pareja avioliittoon pormestarin toimesta. Siellä joimme appelsiinimehua ja kuuntelimme Marjon tulkkaamana pormestarin tervetulotoivotuksia.

Marjo ja pormestari

Ryhmäkuva suihkulähteen edessä

Odottelua koulun pihassa

Iltapäivällä koko porukka ajeli Loßburgissa sijaitsevaan Arburgin tehtaaseen, joka valmistaa koneita, joilla voidaan valmistaa pääasiassa erilaisia muovituotteita, mutta myös keraamisia ja kumisia tuotteita. Koneissa puristetaan kovassa paineessa muotissa lähes nestemäisestä muovista erilaisia tuotteita. Tuotteiden koko vaihtelee millimetritavaroista pullokorien kokoisiin, mutta kovin suuria tuotteita niillä ei voida tehdä.

Arburg on kansainvälinen yritys, jonka omistaa edelleenkin sama perhe kuin alussa. Saksassa sillä on 80 prosentin markkinaosuus omalla alallaan. Se kouluttaa itse omat työntekijänsä oppisopimusmenetelmällä.

Arburgissa panostetaan myös ympäristöystävällisyyteen, sillä osa heidän käyttämästään energiasta tuotetaan aurinkovoimalla ja tehtaassa ei käytetetä juurikaan valoja, sillä valo tulee sisään suurista, lähes seinänkokoisista, ikkunoista. Suurten hallien lämmitys toimii infrapunavastuksilla, jotta lämpöä ei menisi turhaan ilman lämmittämiseen. Ilmakin kiertää halleissa lähes itsestään kattoikkunoiden kautta.

Kierros oli mielenkiintoinen, joskin aika pitkä, mutta onneksi saimme nauttia välillä virvokkeita Arburgin kahviossa.

Arburg Loßburgissa

Illalla kaikki olivat aika väsyneitä pitkän päivän jälkeen, jonka takia illalla otettiin rauhallisesti.

Europapark (5. päivä)

Aamulla aikaisin eli kahdeksalta suuntasimme kohti Rustia, jossa sijaitsee Saksan suurin huvipuisto, Europapark. Siellä on Eurooppa pienoiskoossa, ja lähes joka maalla oma pieni alueensa, tosin Suomi on vain osa Skandinaviaa ja jakaa alueen yhdessä Norjan ja Ruotsin kanssa.


Islanti oli saanut tänä vuonna oman alueensa, jossa oli myös uusin ja ehkä hurjin vuoristorata, Blue Fire, joka kulkee välillä jopa 130km/h. Islannin alueella oli tänä viikonloppuna myös Islanti-festivaali viikinkeineen ja islanninhevosineen.

Blue Fire ja lähesyvä ukonilma

Islannin lippuja Skandinaviassa

Sää oli erittäin vaihtelevaa: välillä aurinko paistoi kuumasti, mutta jo seuraavassa hetkessä saattoi sataa kaatamalla. Jossakin vaiheessa laitteet olivat kiinni noin kaksikymmentä minuuttia ukkosen takia. Porukkaa oli kuitenkin säästä huolimatta liikkeellä paljon ja laitteisiin joutui jonottamaan jopa 45 minuuttia.

Jonottaessa saattoi katsella vaikkapa sveitsiläisiä syömässä :D



Hengissä selvittiin

Europaparkin edessä