Tiistaiaamuna menimme koululle taas aikaisin eli varttia vaille kahdeksan. Kello kahdeksan saksalaisilla alkoi koko osavaltion alueella saksan koe. Suomalaiset olisivat halunneet jatkaa projektitöitään, mutta tietokoneluokka oli valitettavasti varattu. Niinpä istuimme reilun tunnin tyhjässä luokassa, emmekä tehneet oikeastaan mitään.
Kello yhdeksän suomalaiset lähtivat Kleine Kinzigiin, josta tulee tämän alueen juomavesi. Tutustuimme vesilaitokseen aluksi videon avulla, jonka jälkeen lähdimme kierrokselle itse laitokseen. Ensin menimme vesitorniin, jonne johti maanlainen käytävä, jossa oli vain noin 6 astetta lämmintä, ja se oli liian vähän jopa meille karaistuneille suomalaisille.
Tunnelin päässä meitä ei odottanutkaan valo, vaan 350 porrasta kohti vesitornin huippua. Matkalla tuli lämmin ja vesitornin huipulla meitä ei enää palellut ollenkaan.
Stairway to heaven?
Vesitorni sijaitsee keskellä patojärveä ja sieltä tarkkaillaan muutoksia veden korkeudessa ja laadussa.
Vesitornissa
Näkymä tornista patoaltaalle
Pumppuja vesilaitoksella
Puolenpäivän maissa pääsimme kotiin pakkailemaan ja valmistautumaan metsäreissua varten, jonne lähdimme kello 15.
No comments:
Post a Comment